Oi ihana marraskuu!

Joulukaktus kukkii. Ehkä ekaa kertaa ikinä marraskuu ja sen ruskeus ja harmaus tuntuu hyvältä. Jotenkin niin oikealta ja sopivalta. Olen nähnyt jopa pari kertaa painajaista, että tulikin jo taas kevät. En odota edes vielä lumentuloa, ehkä tosin siksi, että olen vakuuttunut että sitä tulee kuitenkin taas kunnolla jossain vaiheessa.

Kävin pitkästä aikaa kasvimaalla ja käänsin maata talviteloille. Nostin myös maa-artisokat ja ne olivatkin kasvaneet huimasti! Teimme niistä kämppisten kanssa ihanaa risottoa tämän ohjeen mukaan. Risoton kanssa nautittiin tätä viiniä. Siirsin osan maa-artisokan mukuloista nyt kasvimaan reunan penkkiin, jonka yritin myös raivata mahdollisimman hyvin vuohenputken juurista. Siihen tulee sitten varsinainen pensasaita, jos artisokat vaan selviää talvesta.

Maa-artisokkia oli kaksia erilaisia, toiset olivat huomattavasti ryhmyläisempiä, toiset taas vähän punertavia.

Kasvimaalta löytyi vielä kehäkukkiakin! Olivat selvinneet ensimmäisestä pakkasista. Keräsin myös persiljaa, jota laitoimme risottoon.

Karppaajan kauhu Italiasta

Tein Italiassa asuvan ystävän antaman ohjeen mukaan pastaa omista perunoista ja pavuista. Käsittääkseni ystäväni on oppinut reseptin sisilialaiselta anopiltaan, joten ruokalaji on takuulla autenttinen. Ruoka on ihanan muhevaa, rasvaista ja hiilihydraattista! Täydellistä lohturuokaa syysiltoihin ja hyvää punaviinin kanssa. Ja tätä on jostain syystä mahdotonta tehdä kerralla vain vähän 🙂

– perunoita
– pensaspapuja
– pestoa (koko purkki)
– pitkää pastaa (spaghetti, linguine tmv.)
– cashew- tai saksanpähkinöitä
– pecorino- tai parmesaanijuustoa

Keitä kuutioidut perunat ja lyhyeksi leikatut pavut suolatussa vedessä. (Laitoin perunat ja pavut samaan aikaan kiehumaan ja se tuntui sopivalta kypsymisen kannalta.) Kun perunat ja pavut ovat kypsiä, kaada keitinvesi talteen. Kuumenna pesto pannulla ja lisää joukkoon perunat, pavut ja vähän keitinvettä. Keitä pasta talteen otetussa keitinvedessä. Kun pasta on sopivan kypsää, sekoita joukkoon kastike.

Pähkinöitä ja juustoraastetta annoksien päälle, suolaa tarvittaessa. Voilà!

Peston maulla on iso merkitys, joten sen laatuun kannattaa ehdottomasti panostaa!

Nämä italialaiset ruokapakkaukset ovat niin söpöjä!

Sieniä!

Käytiin Sipoonkorvessa sienessä viime viikonloppuna ja saaliina oli runsaasti kangasrouskuja, yksi karvarousku, pari herkkutattia ja pari pikkuista haperoa. Haperoita olisi ollut paljon, mutta keräsin vain pari maistiaisiksi. Taisivat olla silli- ja viinihaperoita.

Rouskujen löytyminen ilahdutti, koska olinkin haaveillut suolasienistä Isän viime talvena tekemän erittäin hyvän sieni-kermaviilisalaatin innostamana! Joten eikun suolasienien tekoon. Valmistuksessa oli suurin työ sienien perkauksessa, loppu oli helppoa. En ole varma laitoinko tarpeeksi suolaa vai olivatko sienet vain kuivia: nestettä ei niistä irronnut painon alla niin paljoa, että ne olisivat peittyneet (kuten ohjeessa sanottiin). Ehkä painokaan ei ollut riittävä.

Uskomatonta miten paljon sieniä saa tungettua yhteen sillipurkkiin!

Metsässä käyminen oli kyllä ihanaa, varsinkin yhdistettynä hyvään seuraan, huonoihin juttuhin ja erinomaisiin eväisiin! Sipoonkorvessa – Suomen tuoreimmassa kansallispuistossa – olin käymässä ensimmäistä kertaa ja näin pintaraapaisullakin paikka vaikutti mainiolta! Metsät olivat vanhoja kuusimetsiä, varsin satumaisia sammalpeitteineen. Lisäjännitystä retkeen toi pieni eksyminen autolle suunnistaessa (kaupunkilaiset!!).