Sain äidiltä köynnöskrassin siemeniä ja lisäksi maalta putkahti näitä aivan itsestään monesta paikasta. Kylvin kukat ihan viimeisenä, vasta kesäkuun loppupuolella, vähän ennen juhannusta. Heinäkuun loppupuolella taisivat ruveta kukkimaan. Itsekylvetyt olivat upean monivärisiä: oli lohenpunaista, tummaa viininpunaista ja kelta-punaraidallista. Itse itsensä siementäneet olivat puolestaan perinteisempiä lajikkeita: keltaista ja oranssia.
Krassi on ihanan helppo, kaunis ja hyvältämaistuva kasvi! Olen käyttänyt kukkia ja lehtiä salaattina ja napsin niitä aina kasvimaalla käydessäni. Lehdet ja varret ovat mukavan rapeita ja piristävän pippurisia, kukat ovat miedompia. Lapsuudestani jo muistan, kuinka meillä oli tapana syödä äidin krassinkukkia kuistinreunukselta: Kukan perällä oleva piippa puraistiin ensin päästä auki ja sieltä imettiin makeat medet, sitten syötiin koko kukka.
Krassia aamiaisella.
Keräsin 17.9. krassin hedelmiä ensi vuonna kylvettäväksi. Joukossa myös muutamia kehäkukan siemeniä.
Lisää tietoa köynnöskrassista:
Kotimaiset vihannekset-sivustolla
Luontoportti-sivustolla
Arctic gardener 